On se kevät! Tai kyllä tekisi mieli sanoa, että kesä. Pihamaa sen kertoo, sen verran kovaa vauhtia tapahtuu muutoksia penkeissä, puissa ja puskissa tällä haavaa. Mysteeritulppaanit ovat ottaneet kasvuspurtin, en muista tuollaisia edes istuttaneeni. No, ei haittaa! Mukavaa, että ovat nostaneet päätään!
Ja tähän havahduin tänä aamuna - kohta pitää leikata nurmikko!
Yllä olevassa kuvassa oleva sininen kukka X (isoveljen pihalta, hahaaa... en muista nimeä vieläkään) on aina kevään ensimmäisiä ilostuttajia. Alla puolestaa vanhempieni pihalta repäisty monivuotinen ruohosipuli, joka on jo aivan villinä.
Näistä kuvista tuli mieleeni yksi kaikkien aikojen suosikkilauluistani, Kevään leikit. Hain sen Spotifysta, mutta sovitus oli järkyttävän humppamainen. En ollut aikaisemmin kuullut alkuperäisversiota, sillä Kevään leikkejä veivattiin yläasteen musiikkiluokkien sekakuorolla ja erityisesti on jäänyt mieleen yksi keväinen ulkoilmakonsertti Ruotsissa. Oli aivan huikea yhteishenki ja jotenkin niin huoleton ja onnellinen fiilis. Säilykööt se tunnelma ja sovitus mielummin mielessäni, unohdan äsken kuulemani rallatuksen ja tyydyn nyt vain hyräilemään sanoja.
En muistanut enää itsekään
miten aurinko saa kaiken elämään,
miten valo saa vallan
ja rakkaus kahleet katkaisee.
Kevättuuli on vahvempi kuin jää,
ei mikään pysäyttää voi elämää
enää yössä en pelätä voi,
aamun laulut kun sielussa soi.
Valo vielä minut löytää.
Kevään leikkiin mä tahdon päästä,
maasta mustasta nousemaan,
Enkä välitä talven jäästä,
tiedän auringon saapuvan ajallaan.
Vaikka roudassa maa on vielä,
valo aikaansa odottaa.
Näen leskenlehtiä siellä
missä eilen näin kuolemaa.
Summer is clearly coming! Violets, daffodils and tulips already survive outside. It is so refreshing to follow the awakening of nature after winter.